Musikal

  "Yksi pieni Werppi kävi tiieetä näin
   aurinkoista tietä eteeeenpäin
   kooooska matka oli haaauska niin
   pyysi hän mesbaan yhden BeeJaynkin",
hyräili Werp hypähdellessään onnellisena syrjäistä kävelytietä pitkin kohti
armaansa BJ:n kotikoloa. Hän tanssahteli riemuissaan eikä pari kompastumista
pyörähdyksissä laimentanut lainkaan hänen intoaan. Hän pompahti kevyesti
ilmaan vähän kuin keiju ja laskeutui alas kevyesti levähtäen vähän kuin
paketillinen keiju-margariinia.
  "I'm a big big girl in a big big world
   it's not a big big thing if you liiiv mii
   but I do do feel and I do do miss you much miss you much...
   It's all very cold outside like the way I'm feeling inside
   Outside it's not raining and tears are falling from my eyes
   Oh heck what did have to happen? Why did it all have to end?
   But it's okay coz I have my arms around me warm like fire ohhh
   But when I open my eyes - look out! It's not BJ it's me!" hän rappasi
ilman mitään näkyvää syytä. Seuraavaksi oli vuorossa taitoluistelunäytöksistä
tuttu joutsenjärvitanssi, kaikkine asiaankuuluvine liikkeineen.

Samaan aikaan ei kovin kaukana...
  Mimu kökötti selkä tietokoneen käytön vääristämänä läheisen puskan takana
ja odotti kärsimättömänä. Hänen vierellään lojui halpahallista ostettu
MiniGun(tm). Heti kuullessaan _ärsyttävän_ hyräilyn lähestyvän, hänen kätensä
alkoivat täristä ja jäljellä olevat hampaat narskua.
  "Werp walks warily down the street
   with the brim pulled way down low
   can't hear no sound but his whining
   machine gun ready to go
   are you ready huh are you ready for THIS!"
Mimu pomppasi seisaalleen, kohotti tuomiopäivänkonetuliaseensa ja antoi
palaa.
  "Are you hanging on the edge of your seat
   Out of the Bushes
   the Bullets RIP!!!
   To The SOUND oF Da BEAT!"
Hänen ensimmäinen sarjansa meni Werpin normaalikokoisen pään yli koska Werp
oli juuri kumartunut poimimaan ojassa näkemäänsä ihastuttavaa kukkaista
lahjaksi BJ:lle. Kun hän kuuli omituista ininää, kolinaa ja tsup-tsup-ääniä,
päätti hän dyykata ojanpohjalle siksi aikaa kun oletettu
moskiitto/industrialteknofriikki/startrekfani-kombinaatio olisi päässyt ohi.
  "A, a, a, Another one bites the dust!
   A, a, a, Another one bites the dust!"
lauloi Mimu suonet pullistellen niittäessään satunnaisia ohikulkijoita nurin.
  "And another one gone and another one gone, another one bites the dust,
   he-hey! Hey, gonna get you too --"
Mimu huusi luotivyön loppuessa kesken ja Werpin noustessa ojasta jatkamaan
matkaansa tajuamatta vaihteeksi mistään mitään.
  "-- another one bites the dust!" Mimu vielä lisäsi heittäessään nyt
hyödyttömän Miniguninsa olkansa yli, vielä yhden ohikulkijan päähän, joka
korahti, "owww".

Ja niin Werp jatkoi matkaansa kauniin suomalaisen metsikön lävitse pienehköön
lähiöön. Hyvin pian vasemmalla puolella tietä tuli näkyviin BJ:n mukava
onkalo. Werp oli juuri kääntymässä sinne johtavalle pihapolulle, kun hän
kuuli edestään Cindy Lauperin ärsyttävimmän mahdollisen kappaleen, ja pakeni
nopeasti tekemään ylimääräisen kierroksen korttelin ympäri, koettaen omalla
laulullaan tukahduttaa kamalan kappaleen.
  "Imagine me and you -- I do!
   I think about u day&night
   it's only trite
   to think about the girl you luv
   and hold her thigh, eiku tight
   sou häppi tugeethööööö pum pum pum pum pum pum PUM PUM PUM PUM PUM PUM
   Minä en näe Mimua rakastamassa ketään muuta kuin Mimua",
Werp jatkoi vapaasti suomentaen, mutta keskeytti kappaleensa äkisti
äkätessään toisenkin kivan lahjan BJ:lle. "Tuletuletule pikku tyttö", hän
houkutteli.

Tällä välin Mimu oli jälleen suunnittelemassa lisää juonia Werpin pään
menoksi. Ehkä ihmettelet, mistä tällainen epäpyhä viha juontuu? Onneksesi
tuhannet tietokoneen ääressä vietetyt tunnit ovat tehneet Mimusta itsekseen
puhuvan henkilön. Seurataanpa, kun hän tinkii kulmakaupan myyjän kanssa
tietyistä välttämättömistä tarvikkeista. Kuka tietää, hän saattaa jopa
valaista tämän tarinan olematonta juonea hieman.

"naulojanaulojanauloja...."
  "Kilon voit saada kympillä", myyjä ehdotti varovaisesti.
  "HYAAARG!" Mimu huudahti. "gnyagnyagnya HA! FESSE!"
  "Täh?" myyjä älähti perääntyessään hieman.
  "wefwefwef", Mimu mutisi pyöritellen päätään 720 astetta ympäri. "KÖYTTÄ!
BUHAHahahaaaa HAHAHAAaa!"
  "Haluatko hirttäytyä", myyjä tiedusteli toiveikkaasti.
  "foobarfoobarfoobarfoobarfoobar", Mimu pulisi itsekseen, penkoen samalla
alennuslaaria. Hän veti esille ruosteisen sahan, täytetyn pingviinin sekä
klassisen Acme-alasimen. "HRMMMM", hän hyrräsi tyytyväisenä.
  "Markan kappale", myyjä muistutti.
  "RRRRRRRRRRRRRRRRRRRR", Mimu jatkoi kääntäen Tuomionpäivänkatseensa (tm)
ressukka rassukka myyjäparkaan.
  "Ja viisi litraa Coca-Colaa kaupan päälle", myyjä lisäsi pikaisesti.
  "HRMMMMMM! :)"

No ei tuosta kanssa saatu tolkkua. Tosin Mimun äkillinen leppyminen myyjän
mainitessa Coca-Colan antaa hieman vihjeitä tulevasta. Ennen kuin paljastan
enempää, siirrytään jälleen seuraamaan Mimua.
  Mimu vaappui kantamustensa kera kohti läheistä puistotietä. Matkan varrella
hän hekotteli jälleen itsekseen.
  "qwerty", hän kuiskasi kovalla äänellä ja alkoi jälleen hekottaa.
"dirdirdirdirdirdirCLSdirdirdirdirCLSdirdir", hän toisteli kerran toisensa
jälkeen, kuin jotakin rivoa mantraa. (Ilmeisesti hän oli DOS-aikakauden
kasvatti -- ja katsokaa millainen hänestä tuli!)
  Mimu kiipesi läheiseen puuhun juuri ostamansa tarvikkeet repussaan, ja
alkoi asetella alasinta sopivaan asentoon puun oksalle. Hän veti esille
köyden ja sitoi sen alasimeen, loikaten sitten alas. Jatkaessaan ansan
virittelyä hän puhui taas yleisesti koko maailmalle ympärillään.
  "Kehnoa koodia vai? hehehehehe tässä sinulle on kehnoa koodia... Varmaan
luulet että pystyt käyttämään jotakin GOD-moodia niin kuin aina kun pelataan
Quakea ja sinä voitat 69--1... mutta haa! I've got some news for you dood!
Tämä on Oikea Elämä! Darez no Codez for RL... IDDQD! IDDQD! wtf..? SPLÄT!!
WAHAHAHAHA!!!!"

Nyt Werp oli jo lähestymässä edellistä risteystä. Hänen mukanaan oli,
talutushihnan päässä, hänen uusi söpö lemmikkinsä: vesikauhuinen
puolimetrinen viemärirotta, jonka hän oli nimennyt Siniksi ihan Mimun
kiusaksi. Sini oli selvästi epätyytyväinen tiukkaan kaulapantaan, ja pyrkikin
kovasti saamaan sen irti Werpin raahatessa häntä mukanaan.
  "Take me down to Breepath city
   Where the grass is green and BJ seems pretty
   OWWW pleeez take me home!
   sofarawaysofarawaysofarawaysofaraway..."
  Koska ei muistanut enempää kappaleen sanoja, Werp jatkoi vihellellen Mimu
Muzak 3 Remakea kulkiessaan autuaan tietämättömänä kohti Mimun asettamaa
viheliäistä ansaa. Mimu itse istuksi jälleen muutaman puskan takana vähän
matkan päässä, hykerrellen tyytyväisenä.
  Päällystämättömän tien poikki oli viritetty huomaamattomasti siima, johon
Werp kompastui ja mätkähti pitkälleen juuri kuten Mimu oli suunnitellut.
Siima oli kiinnitetty tien reunassa olevaan vanhaan revolveriin joka oli
osoitettu poispäin tiestä. Revolveri laukesi, ja tarkkaan tähdätty luoti
singahti eteenpäin, kimmoten vinosti asetetusta paistinpannusta yläviistoon,
ja räjäyttäen tarkkaan asemoidun ilmapallon. Heliumilla täytetty pallo oli
kannatellut maan pinnalle asetettua mittavaakaa tasapainossa, ja kun vaaka
heilahti oikealle puolelle, se osui sopivasti asetettuun piikiveen, josta
singahti pilvi kipinöitä, jotka sytyttivät läheisen langan palamaan.
  Tällä välin Werp oli jo noussut ylös ja jatkoi matkaansa, vetäen perässään
irronnutta kaulahihnaa. Nyt tietysti kuvittelemme että koko ansa epäonnistui
koska Werpin olisi pitänyt pysyä paikallaan, mutta Mimupa oli ennakoinut
tämän ja laskenut luotettavalla funktiolaskimellaan tarkasti kuinka pitkälle
Werp ehtisi liikkua.
  Palava lanka suhahti sekunneissa ylös puiden oksille, jonne oli sijoitettu
lelupingviini, jonka täytteet oli revitty tunteettomasti ulos ja vaihdettu
ilotulitteisiin. Oksalla oli ansan viimeinen osa, Acmen klassinen alasin,
joka pysyi ylhäällä vain koska oli sidottu köydellä kiinni muutamaan
paikkaan. Kun ilotulitteet alkoivat räjähtelemään, niiden ympärille kiedottu
köysi repeytyi riekaleiksi, ja alasin loikkasi onnellisena vapauteen.
  Kostonhimoinen puolimetrinen jyrsijä hiippaili Werpin perässä ja sopivaksi
katsomallaan hetkellä loikkasi talttahampaat ojossa Werpin niskaa kohti.
Ollessaan kolmasosametrin päässä Werpistä, ylhäältä putoava alasin taklasi
hänet maahan.
  Werp kääntyi kummastuneena, ja näki osittain maahan uponneen alasimen,
jonka alta pilkisti rotan häntä. Hän harkitsi hetken, pitäisikö hänen ottaa
häntä mukaansa ja viedä se paikalliselle lohikäärmekuninkaalle, mutta muisti
sitten matkansa todellisen tarkoituksen ja ottikin alasimen mukaansa toiseksi
lahjaksi lätsähtäneen rotan sijaan. Hän lähti loikkimaan jälleen eteenpäin
riemuiten suuresti kun löysi niin paljon hyviä esineitä vain lojumassa
ympäriinsä.
  Sillä välin Mimu pureskeli laskintaan turhautuneena pusikossa koska oli
tehnyt laskelmissaan pilkkuvirheen.
  "I'm going slightly mad....
   I'm going slightly maaad....
   It finally happened!
   It FINALLY happened! oh hohoho
   It finally happened -- I'm slitely MAD...."
  "Oh dear", hän huokaisi.

Werp puolestaan saapui perille BJ:n kotikololle. Hän koputti erittäin
kohteliaasti ovaalin muotoista ovea. Sisältä kuului huikkaus, "Oota vähän!"
Jotta aika ei olisi käynyt pitkäksi, Werp esitti vähän odotusmusiikkia.
  "I wrote her off for the tenth time today
   Practiced all the things I would say
   I came over
   She lost her nerve
   She turned her back, to the poor Wörpör
   Now I know I'm being used
   That's OK dewd (I like the abuse)
   I know she's playing with me
   That's OK too -- I've got no self-esteem oh HEY OOOHH AYEEEAA YEHAAAHAA"
  "Totta", oven raossa seisoskeleva BJ sanoi pyöritellen silmiään.
  "Ai sä tulit jo", Werp havahtui, ja aloitti sitten melko kohteliaasti ja
itsevarmasti, "Hiya BeeJay".
  "Hi Werp", tämä vastasi myöskin itsevarmasti purkan jauhannan välissä.
  "Wanna go for a ride?"
  "Forget it!"
  "Come on BiiDsii, let's go par-dee!"
  "Sitäpaitsi ei toi kohta tule nyt", BJ kuiskasi ärsyyntyneenä kääntyessään
palaamaan kotiinsa sisälle.
  Werp päätti nyt olevan hyvä hetki sille kukalle. Hän veti jokseenkin
kohteliaasti kauniihkon (paremman sanan puutteessa) keltaisen kukkasen
esille. "BeeJay, before you go, there's something I want you to have", hän
sanoi kainosti.
  "Ohhh, it's beautiful", BJ huokaisi kääntyen takaisin Werpin suuntaan. "But
hang on a mo, isn't this..."
  "Yeah", Werp henkäisi, "yes it is."
  "But I thought these only grew in road-side gutters!"
  "Well baby, I went down and got it for ya."
  "Ewwww.... you _shouldn't_ have", BJ irvisti huomatessaan kukkasen
epämukavan lemun sekä sen ikävän mutaisuuden. "Mutta ajatus lienee tärkein."
  "Woohoo! ... I did it again", tuumasi Werp puoliääneen kohteliaahkosti.
  "Mutta silti", BJ jatkoi vähitellen, heittäen kukan muiden samanlaisten
joukkoon hänen vierellään olevaan roskikseen. "Eiköhän noita ole jo aivan
tarpeeksi."
  Werp tempaisi esille 70-luvulta peräisin olevan FM-syntikan ja soitteli
sillä parin minuutin intron, laulaen sen jälkeen:
  "After the first embrace from you
   My senses knew the look of love was in your eyes
   And after we first --"
  BJ keskeytti hänet. "We haven't."
  "Eikö?" kysyi Werp hämillään. Eihän hänkään kaikkea aina muista.
  "Ei. Ja sinä olet vielä... khm..." BJ koetti löytää sopivaa kiertoilmaisua.
  "Olenko!?"
  BJ nyökkäsi.
  "No korjataan se. How's about you an' me gettin' it on", Werp tiedusteli
vähemmän kuin kohteliaasti. BJ ei vastannut hänen hymyynsä, sen sijaan hän
lauloi pätkän kaunista kappaletta.
  "If you should stay
   you'd only be in my way
   so go... and no,
   I'll not think of you
   every step you take away"
  Werp nyyhkäisi kääntyessään pois. Hän otti muutaman askeleen, lausuen
hiljaa itsekseen, "I'm just a poor boy, I need no sympathy... any way the
wind blows..."
  Silloin BJ ei kestänyt enempää sillä hän tosiaan rakasti Werpiä sydämensä
pohjasta ja oli vain kiusannut häntä aiemmin. Hän loikkasi puolella
askeleella hitaasti poistuvan Werpin taakse ja halasi tätä niin lujaa että
se sattui. 
  Kun Werp lopulta pääsi irti BJ:n puristuksesta, hän vetäytyi varovaisesti
parin metrin päähän tästä ja silmäili häntä kummastuneena. "Minä en ikinä
tule tajuamaan tyttöjä", hän ihmetteli.
  "Girls just wanna have fun", joku ehdotti hänen takaansa.
  "Hei, se on totta se", Werp ilahtui. "When the working day is done --"
Hänen ilonsa lopahti pikaisesti kun hän tunnisti äänen. Se kuului hänen
arkkiviholliselleen Mimulle. Ja toden totta, henkisesti etäisesti Borgia
muistuttava esikouluasteinen teknomaagialokas, tietokoneensa inkarnoituma,
pakkomielteiden ruumiillistuma ja muita mairittelevia arvonimiä, seisoi hänen
takanaan, valmiina käyttämään martyal artz -taitojaan.

"I am an anti-Werp", Mimu kirkui uhmakkaasti, singautellen taidokkaita
iskukomboja ilmaan Werpin nenän edessä. "TSUM-UH UUGGH! HHUAAA! PAUSMAKPOKS
KRUNTS OUUUH! SPLÄT", hän äänteli. Mortal Kombat -leffan teemakappale soi
taustalla.
  "Niinpä niin", Werp huokasi ja irroitti Mimun käsivarteen kiinnitetyn
kotitekoisen letkun jonka toinen pää oli Mimun aina kaikkialle raahaamassa
legendaarisessa, täysin hyväkuntoisessa X-repussa. Kun virvoitusjuomavirta
Mimun repusta lakkasi, hänen liikkeensä hidastuivat ja hän vajosi lähes
horrokseen. Matalalla äänellä hän örisi, "miksi teit noin..? kokista...
kokista. pakko... saada..... PAKKO!!!"
  Mimu iski vastustajansa kolmen metrin päähän yhdellä hirmuisella
tönäisyllä ja kääntyi BJ:n puoleen, valmistautuen tuhoamaan hänet siltä
varalta että hänen jääkaapissaan olisi jotain juomia joita viedä.
  "Odota", BJ huudahti hädissään Mimun lähestyessä. "Minä olen isäsi!" hän
jatkoi keksimättä mitään muuta. Mimu pysähtyi epävarmana. "Tutki tunteitasi,
tiedät sen olevan totta", BJ lisäsi sokerivettä myllyyn.
  "Eieieieiei..." Mimu mutisi. "Se ei voi olla totta... EEIIIIIII!!! eikun
hetkinen", hän sanoi tajutessaan tilanteen. "Ethän sinä _voi_ olla minun
isäni." Hän lähti taas horjumaan BJ:tä kohti.
  Kun urhea neitosemme ei muutakaan keksinyt, hän joutui turvautumaan
viimeiseen, epänaiselliseen aseeseensa. Hän antoi äänensä murtua karmeaan
epävireeseen ja päästi ilmoille lähemmäs kolmentoistatuhannen hertsin
korkuisen ja heikkotehoisemmat äänenvahvistimet hajottavan äänen. Werp oli
sentään älynnyt peittää korvansa kun näki BJ:n aloittavan tappavan
liikkeensä, mutta Mimu sen sijaan vaikeroi tuskaisena kunnes hänen
viimeisetkin energiansa olivat lopussa. Hän lysähti maahan, loppuun
kulutettuna. Lopulta kaunis hiljaisuus palasi.
  "Ohmigod!", Werp kirkaisi noustessaan ylös. "You killed Mimu! You --"
  "'Ere, I'm not dead yet", maassa lojuva entiteetti köhisi.
  "You mortally wounded Mimu! He's suffering in unbearable pain! You --"
  "Act-ahem-actually, I've been through worse", ruma olento yski.
  "You grievously wounded Mimu! He's probably crippled for life! You --"
  "I think, I just might pull through", karu doodeli lohdutti nousten
seisomaan hieman täriseville jaloilleen, pudistellen likaa vaatteistaan. Werp
kolautti Mimun takaisin maahan klassisella acme-alasimella jota hän oli
raahannut mukanaan jo jonkin aikaa.

BJ katsahti surullisena maassa säälittävästi lojuvaa kasaa, joka joskus oli
ollut Mimu. Hän käänsi katseensa vierellään huojuvaan kaveriin, ja räpytti
silmillään monimutkaisen merkin tälle.
  Werp räpytteli vastauksen takaisin. "Don't Cry?"
  BJ räpsäytti kerran vihaisesti, "Ei."
  "Everybody Hurts? No Woman No Cry? Staying Alive? I Will Survive?"
  "Ei!"
  "Coca-Cola Theme Song?"
  "Saattaisi toimiakin mutta EI!"
  "Never Gonna Say I'm Sorry? Live & Let Die? Don't Look Back In Anger? We
Will Rock You? Knockin' On Heaven's Door? The Unforgiven?"
  BJ pyöritteli silmiään ja huokaisi. Hän vilkutti merkin taustabändille,
joka puolestaan antoi korkean Ceen. BJ sai äänensä vireeseen ja liittyi
sähkökitaroiden aloittamaan kappaleeseen.
  "So no-one told you
   Life was gonna be this way
   Your job's a joke, you're broke
   Your love life's D.O.A. --"
"Hei hei hei, jotain rajaa nyt pilkkaamisessakin", Mimu huudahti maan
tasalta särkyneellä äänellä, pyyhkien kyyneleitä kasvoiltaan.
  "Kuuntele nyt loppuun asti", BJ kannusti ystävällisesti ja siirtyi Werpin
kanssa yhtäaikaa kauniisen kertosäeduettoon. Mimu kohotti hitaasti katseensa
taivaanrantaan, ja tunsi olonsa paljon kevyemmäksi. Kertosäkeen loputtua BJ
ja Werp antoivat Mimulle ryhmähalauksen ja sitten he istahtivat kaikki BJ:n
kotikolon verannalle katselemaan auringonlaskua.
  Sitten tämän musikaalin kaikesta musiikista vastannut yhtye haki
jääkaapista pari kolajuomaa ja liittyi heidän seuraansa kirjoittajan
vastalauseista välittämättä.

        THE END

Werp huudahti, "Hei hei hei seis. Seis! Mitäs hei ilta on vasta nuori!
Bailataan Ankarasti! Mimu hei mukaan. No niin heitetään letkajenkkaa... No
Mimu ylös siitä! No äs antaa tuon luuserin olla, älkää kompastuko siihen --"
  Sitten Werp työnsi BJ:n bändin basistin taakse ja muodosti jonon DJ Hyper
takanaan. Seuraavana olivat eräästä toisesta Mimutarinasta karannut Pimeyden
Ruhtinas; joku kahta panhuilua yhtäaikaa soittava lyhyt, sarvilla ja
kavioilla varustettu punaihoinen kaveri; alasimen litistämäksi luultu mutta
täysin hyväkuntoinen vesikauhuinen viemärirotta; ja viimeisenä oli vielä
yhtyeen pakollinen pitkätukkainen, kannabiksen laillistamista kannattava
liidiskittasoittaja joka ei halua nimeään julkaistavan tässä yhteydessä. He
alkoivat jenkata spontaanisti:
  "Mi - mu     ru - let - taa - aa
   Mi - mu     koo - oo - daa - aa
   Mi - mu  on meidän kaverimme ja - aa tosi huba hemmo hän on - on!
   We - erp    ru - let - taa - aa
   We - erp    kom - poo - saa - aa
   We - erp    duunaa jotain ovelaa-aa muille mitään ker-to-mat - ta!
   Pi - mey-den  Ruh - ti - nas - kin  ihan  hyvä  jät-kä  on
   Teitä muita me ei tunnetakaan mutta ihan jees tekin varmaan olette!
   Bee - Jay   en - chant - taa - aa
   Bee - Jay   osaa  kaik - ke - aa - aa
   Bee - Jay Werpin pään sekoit-taa ja estää täy-sin ajat-te- le - mas - ta!"

Ja tätä jatkui myöhään yöhön.